Ari-Pekka Nikkola

Suomalainen entinen mäkihyppääjä Ari-Pekka Nikkola tunnetaan erityisesti uransa aikana voittamistaan joukkuemäen olympiakullista ja maailmanmestaruuksista. Hän oli uransa huipulla aikoina, jolloin Matti Nykänen oli jo näyttänyt maailmalle suomalaisten mäkihyppääjien tason. Nikkola joutuikin olemaan jonkin aikaa Nykäsen varjossa, ennen kuin ansaitsi omat saavutuksena 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Nikkolan kirkkaimmat saavutukset tulivat joukkuemäistä, ja hänen merkittävimmäksi henkilökohtaiseksi palkinnokseen jäi MM-hopea Lahden normaalimäessä vuonna 1989. Hän edusti uransa aikana seuratasolla Puijon Hiihtoseuraa.

Uransa jälkeen Nikkola siirtyi valmennuspuolelle. Hän aloitti valmentajauransa Suomen B-maajoukkueen ja Puijon Hiihtoseuran valmentajana, josta hänet myöhemmin ylennettiin A-maajoukkueen apuvalmentajaksi. Hän ehti valmentajauransa aikana toimia myös Slovenian B- ja A-maajoukkueiden valmentajana, kunnes palasi takaisin Suomeen. Slovenian jälkeen hän sai uuden tilaisuuden Suomen B-maajoukkueen valmentajana sekä Puijon Hiihtoseuran valmennustiimissä. Koko valmennusuransa aikana Nikkolalla oli myös useita henkilökohtaisia valmennettavia, kuten slovenialainen Jernjej Damjan ja suomalaiset Matti Hautamäki, Sami Niemi ja Arttu Lappi.

Nikkola oli lahjakas hyppääjä jo nuorena

Nikkolan kilpailu-ura alkoi jo vuonna 1983, kun hän sijoittui Hopeasompa-kilpailun mäkihyppyosuudella viidenneksi. Vain vuotta myöhemmin hän kirkasti sijoitustaan voittamalla Hopeasompan mäkihypyn ja sijoittumalla yhdistetyn kilpailussa kolmanneksi. Vuoden 1985 Hopesompa-kilpailun mäkihypyn voitto omassa ikäluokassaan ja yhdistetyn seitsemäs sija tarkoittivat Nikkolalle suurten päätösten aikaa: hänen piti valita lajinsa yhdistetyn ja mäkihypyn välillä. Hän päätti keskittyä ainoastaan mäkihyppyyn, jonka hän todisti myöhemmin olleen oikea ratkaisu. Harjoittelu jatkui intensiivisesti. Nikkolan tavoite seuraavalle kaudelle oli osallistua ensi kertaa Keski-Euroopan Mäkiviikolle.

Kauden 1985 – 1986 aikana Nikkola toteuttikin tavoitteensa ja sijoittui ensimmäisessä merkittävässä kansainvälisessä osakilpailussaan Obertsdorfissa 13. sijalle. Muut kauden osakilpailut eivät sujuneet yhtä hyvin, vaan Nikkolan parhain sijoitus oli 34. Mäkiviikon yhteispisteissä hän oli kuitenkin yhdestoista. Vuonna 1986 Lahden SM-kilpailussa Nikkola hallitsi oman ikäluokkansa mäkihyppyä ylivoimaisesti ja onnistui sijoittumaan aikuisten normaalimäessä neljänneksi. Hän jatkoi menestystä nuorten MM-osakilpailuissa, mutta kokeili samalla siipiään myös aikuisten kilpailuissa, joissa hän sijoittui yleensä 15 parhaan joukkoon.

Vuosi 1987 aloitti menestysputken

Nikkola ylsi ensimmäisen kerran maailmancupin osakilpailun palkintopisteille sijoittuessaan kolmanneksi Stresbske Plesossa. Sijoitus ennusti tulevaa, sillä samana vuonna Nikkola voitti suurmäen ja normaalimäen SM-mestaruudet. Hänen taakseen jäivät sen ajan kovat hyppynimet, kuten Tuomo Ylipulli ja Jari Puikkonen. Samana vuonna nuorten MM-kilpailuissa Nikkolan pitkän hypyn ansiosta Suomen joukkue voitti pronssia. Kolme päivää myöhemmin hän voitti nuorten maailmanmestaruuden selvällä erolla toiseksi tulleeseen Mike Arnoldsiin. Vuonna 1987 Nikkola oli todistanut olevansa vakavasti otettava mäkihyppääjä.

Nikkola osoitti myös kykynsä maajoukkueessa. Hän oli paras suomalainen hyppääjä Suomen joukkuemäkijoukkueessa aikuisten vuoden 1987 MM-kilpailussa Oberstdorfissa. Suomi voittikin kultaa yli 30 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Norjaan. Henkilökohtaisessa kilpailussa Nikkonen jäi kuudenneksi. Loppukauden 1987 hän ehti voittaa kolme maailmancupin osakilpailua. Seuraavana kautena Nikkola menetti maailmancupissa parhaan teränsä, mutta voitti seuralleen kahdesti joukkuemäen SM-kultaa. Suomen maajoukkueessa hän voitti vielä joukkuemäessä olympiakultaa Galgaryssa 1988 ja Lahdessa MM-kultaa vuonna 1989. Lahdesta hän vei kotiin myös normaalimäen MM-hopean.

Kohti toista olympiakultaa

Seuraavina vuosina suomalaisten yleinen menestys kansainvälisissä kilpailuissa oli kuitenkin mietoa. Nikkolan parhaimmiksi saavutuksiksi jäi SM-kilpailujen joukkuemäen kulta Puijon Hiihtoseuran joukkueelle vuonna 1990 ja kaksi SM-hopeaa, häviten esimerkiksi Matti Nykäselle. Maailmancup-kauden 1989 – 1990 aikana Nikkola keräsi tarpeeksi pisteitä hyvillä osakilpailusijoituksilla, jotka riittivät tuomaan hänelle ensimmäisen maailmancupin voiton yhteensä 287 pisteellä. Vuoden 1991 talven parhain sijoitus oli joukkuemäen MM-hopea ja normaalimäen MM-pronssi. Seuraavana vuonna hän oli taas kerran mukana puijolaisten SM-kultaa voittaneessa joukkuemäkijoukkueessa.

Albertvillen olympialaisissa Nikkola oli mukana Suomen joukkueessa voittamassa toista kertaa olympialaisten MM-kultaa. Albertvillessa nuori lahjakkuus Toni Nieminen ja seuraavana kautena myös 15-vuotias Janne Ahonen olivat Nikkolan pahimpia kilpailijoita. Nikkola joutui myös kauden 1992 – 1993 aikana opettelemaan vaaditun V-tyylin, jonka ansiosta hänen kansainvälinen menestyksensä jäi erittäin heikoksi. Tästä huolimatta hän onnistui useasti pääsemään seuratasolla palkintosijoille erityisesti SM-kilpailuiden joukkuemäessä, ja hän voitti suurmäen SM-hopeaa sekä normaalimäen SM-pronssia. Seuraavissa olympialaisissa Lillehammerissa suomalaiset eivät menestyneet.

Maailmanmestaruus sinetöi uran

Kausi 1995 – 1996 oli yksi Nikkolan parhaimmista. Hän aloitti maailmancupin hyvin vahvasti ja sijoittuikin loppupisteissä toiseksi. Vuoden 1995 MM-kilpailuissa Nikkola oli osa MM-kultaa voittanutta Suomen maajoukkuetta. Saman kauden aikana Lahdessa hän voitti joukkuemäen SM-hopeaa ja normaalimäen SM-mestaruuden. Hän saavutti myös SM-kilpailuissa Rukalla suurmäen SM-kullan. Vuoden 1997 paras suomenmestaruuskilpailuiden sijoitus oli joukkuemäen kulta, ja hän voitti Suomen väreissä Trondheimissa joukkuemäen MM-kultaa. Nikkolan viimeisenä maailmancupkaudella vuosina 1997 – 1998 hän sijoittui cupin loppupisteissä 29. sijalle, mutta voitti joukkuemäen SM-hopeaa.

Ari-Pekka Nikkolan saavutukset tiivistettynä

Mittavan kilpailu-uransa aikana Ari-Pekka ehti kerätä neljistä olympialaisista kaksi olympiakultaa joukkuemäestä; Galgarysta vuonna 1988 ja Albertvillesta vuonna 1992. Kansainvälisistä saavutuksista merkittävimmät olivat myös neljä joukkuekilpailun MM-kultaa vuosina 1987, 1989, 1995 ja 1997, sekä yksi joukkuekilpailun MM-hopea vuodelta 1991. Henkilökohtaisissa kilpailuissa suurin saavutus on normaalimäestä saadut MM-hopea vuonna 1989 ja MM-pronssi vuonna 1991. Lisäksi Nikkola voitti uransa aikana maailmancupin kerran, kaudella 1989 – 1990. Ennen aikuisuraansa Nikkola voitti lisäksi nuorten MM-kultaa vuonna 1987 ja joukkuemäen pronssia Asiagossa.