Yhdistetty – mäkihyppyä ja hiihtoa
Yhdistetty hiihto, yhdistetty, pohjoismainen yhdistetty – rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta kaikki tarkoittavat yhtä ja samaa talvilajia, jossa yhdistyvät kaksi perinteikästä ja arvostettua lajia: mäkihyppy ja hiihto. Lajin juuria kuvaa hyvin sen englanninkielinen nimi “nordic combined”. Jo vuonna 1892 käytiin ensimmäinen merkittäväksi luettava yhdistetyn kisa Norjan Holmenkollenissa. Laji on ollut mukana talviolympialaisten kisaohjelmassa heti ensimmäisistä, vuoden 1924 talvikisoista alkaen. Tällä hetkellä se on ainoa laji, jossa talviolympialaisissa kilpailee vain miehet.
Yhdistetyn sääntöjä on vuosien varrella muokattu enemmän ja vähemmän vastaamaan ajan henkeä ja kilpailijoiden tasoa, mutta ominaista lajille on aina ollut se, että pelkästään mäkihypyn tai hiihdon ekspertit eivät ole pärjänneet kovinkaan mairittelevasti. Tässä mielessä yhdistetty onkin lähimpänä yleisurheilukentiltä tuttuja kymmen- ja viisiotteluita. Yhdistettyä selkeästi nuorempi laji, alppiyhdistetty vaatii toki myös eri laskulajien osaamista, mutta erot ovat silloin lähinnä nyanssitasoisia, kun yhdistetyn lajit ovat suoritusteknisestikin jo hyvin erilaisia.
Yhdistetyn säännöt
Katsojan näkökulmasta yhdistetty on selkeä laji: sekä mäkihyppy että hiihto kilpaillaan lajien omilla säännöillä ilman minkäänlaisia poikkeuksia. Nykyään yhdistetyssä kilpaillaan ensin mäkihypyssä ja sitten hiihdossa. Alun perin järjestys oli päinvastainen; nykyisen kisamuotonsa yhdistetty sai vasta vuoden 1952 talviolympialaisissa. Mäkiosuudella hypätään nykyisten sääntöjen puitteissa yksi kierros normaalimäestä tai suurmäestä, riippuen kisamuodosta, ja kierros pisteytetään normaaliin tapaan. Mäkiosuuden voittaja lähtee takaa-ajokisassa hiihtoladulle ensimmäisenä ja mäkiosuuden piste-ero määrittelee muiden kilpailijoiden lähtöjen väliajat.
Hiihdon lähtöajat saadaan muuttamalla mäkiosuuden piste-erot sekunneiksi Gundersenin kaavalla. Tämä menetelmä otettiin käyttöön vuoden 1988 olympiakisoissa, ja sitä käytetään yhä tänäkin päivänä yhdistetyssä. Kaavan mukaan esimerkiksi 0,17 pisteen ero mäessä vastaa yhden sekunnin viivelähtöä edellisestä urheilijasta, ja yhden pisteen ero mäkiosuudella puolestaan vastaa kuutta sekuntia hiihto-osuuden lähtöporteilla. Normaalikilpailussa hiihdetään 10 kilometriä, mutta eri kisamuodoissa matka voi vaihdella. Toisinaan yhdistetyssä kisataan myös sakkokierroskilpailuja, joissa laskennallinen starttiaikaero korvataan sakkokierroksilla ladulla.
Perinteinen Gundersen sekä joukkuesprintti
Yhdistetty on sikäli erikoinen kilpailumuoto, että siinä yhdistyvät toisistaan kaksi täysin erilaista lajia. Siinä missä mäkihyppy on erityisesti taitoa vaativa laji, mittaa maastohiihto urheilijan kestävyyttä. Yhdistettyä voidaankin kisata hieman erilaisissa kisamuodoissa. Niin sanotussa Gundersen-yhdistetyssä kilpaillaan mäkikilpailussa samoilla säännöillä kuin mäkihypyn maailmancupin osakilpailuissa. Mäen koko vaihtelee välillä K75 – K120, ja hyppyjä on nykyisten sääntöjen mukaisesti vain yksi. Hiihtoon aikaero lasketaan mäkikilpailun perusteella. Kilpailijat hiihtävät tällöin 10 km vapaalla hiihtotavalla.
Aikaisemmin Gundersen-yhdistetyn hiihto-osuus järjestettiin kaksipäiväisen kilpailun seuraavana päivänä, kun ensimmäisenä päivänä järjestettiin mäkihyppy. Nykyisten sääntöjen mukaan sekä mäkihyppy että hiihto suoritetaan samana päivänä. Mikäli kyseessä on osakilpailukokonaisuus, suoritetaan tämä nykyisin kilpailun toisena päivänä. Gundersen-kilpailun ohella voidaan kilpailla niin sanotussa joukkuesprintissä. Tässä joukkueen kumpikin jäsen hyppää mäkiosuudella kerran. Hiihto on niin ikään samana päivänä, mäkiosuuden jälkeen. Tyypillisesti hiihdettävä matka on 2 x 7,5 kilometriä, jossa kumpikin kilpailija suorittaa vuoroin hiihdettävää sprinttimatkaa.
Yhdistetyn joukkuekilpailu ja sakkokierroskilpailu
Perinteisen Gundersen-kilpailun sekä joukkuesprintin lisäksi mäkihypyssä kilpaillaan myös joukkuekilpailu. Kussakin joukkueessa on mukana neljä kilpailijaa. Tämä kisa koostuu ensin hypättävästä mäkikilpailusta, ja sen jälkeen hiihdettävästä viiden kilometrin hiihdosta. Hiihdon lähdön aikaerot määritellään normaalin, yhdistetyssä käytetyn menetelmän pohjalta mäkiosuudella syntyneiden piste-erojen perusteella. Joukkuekisaa kilpaillaan niin arvokisa- kuin maailmancupin tasolla. Joukkuekilpailu oli ensimmäisen kerran virallisesti arvokisojen ohjelmassa vuonna 1984, kun joukkuekilpailulle järjestettiin omat maailmanmestaruuskisat. Neljä vuotta myöhemmin 1988 yhdistetyn joukkuekilpailu oli olympialaisissa.
Uutena yhdistelmän kilpailumuotona on sakkokierroskilpailu. Tämä kisamuoto muistuttaa ampumahiihtoa, sillä urheilijat kiertävät 150 m pitkää sakkokierrosrataa. Ensin hypätään mäkiosuus. Sen hypyn pituus määrittelee hiihtäjän hiihdettävien sakkokierrosten määrän. Mäen alastulorinne jakautuu 3 – 5 m mittaisiin sektoreihin. Pisimmälle, viimeiseen sektoriin hypänneet eivät saa ollenkaan sakkokierroksia, ja mitä lyhyemmäksi hyppy jää, sitä enemmän urheilija saa sakkokierroksia hiihdettäväksi. Mäkiosuudella ei anneta tyylipisteitä tai tuulihyvityksiä. Hiihto-osuuden lähtö tapahtuu massalähtönä, mäkiosuuden voittanut urheilija saa lähteä 10 metriä sekä 10 sekuntia muita ennen.
Maailman menestyneimmät
Yhdistetyn eri kilpailuja ovat perinteisesti hallinneet Pohjoismaat, joista Norja on noussut yli muiden. Lajin alkuaikoina Norja ottikin tyypillisesti useampia mitalisijoja kilpailusta toiseen. Vuosien saatossa menestyneiksi maiksi ovat nousseet myös Saksa, Japani sekä useita kisoja isännöivä Itävalta. Viimeisten vuosien aikana menestyneimpänä yhdistetyn miehenä voidaan oikeutetusti pitää saksalaista Jonannes Rydzekiä, jolla on listallaan olympiavoiton lisäksi kuusi maailmanmestaruutta. Rydzek onkin yhdistetyn MM-historian kaikkein menestynein urheiluja mestaruuksien määrällä mitattuna. Lisäksi hän on voittanut lukuisia arvokisamitaleja uransa aikana.
Suomi yhdistetyssä
Suomi on ollut edustettuna ja myös menestynyt hyvin yhdistetyssä sitten lajin perustamisen. Rovaniemeltä kotoisin oleva Hannu Manninen on suomalaisista yhdistetyn urheilijoista ehdottomasti menestynein. Mannisen nimissä on vieläkin lukuisia ennätyksiä. Hän on uransa aikana saavuttanut huimat 48 maailmancupin osakilpailuvoittoa, mikä on enemmän kuin kenelläkään muulla lajin historiassa. Lisäksi Mannisella on eniten maailmancupin palkintokorokesijoituksia (90 kpl). Ennätyksistä Manninen pitää kärkipaikkaa eniten maailmancupin osakilpailuvoittoja yhdellä kaudella saaneena urheilijana (12), sekä eniten peräkkäisiä maailmancupin osakilpailuvoittoja voittaneena (7).